Säännöt ja strategia

Kolmen kortin pokerin historia

Kolmen kortin pokerin historia

On selvää, että kolmen kortin pokeri vetää puoleensa hyvinkin erilaisia pelaajatyyppejä. Ensinnäkin se on muista pokerivarianteista poikkeava etenkin nopeatempoisuutensa vuoksi. Se on myös verrattaen uusi tuttavuus pokerin maailmassa. Nyt emme kuitenkaan tee sukellusta niin syvälle erilaisten pelaajatyyppien maailmaan, vaan otamme katsauksen menneisyyteen. Mistä tämä jännittävä pokerin variantti on saanut alkunsa? Mitä nimiä ja termejä sen kasvu- ja kehitysvaiheisiin voidaan liittää? Katsotaanpa lähemmin. Kun ymmärrämme kolmen kortin pokerin historiaa, ymmärrämme ehkä myös paremmin millaisia pelaajia se vetää puoleensa ja miksi.

Kohti alkuhämärää

Kuten ehkä jotkut teistä tietävätkin, ovat pokerin tarkat juuret ylipäätään hämärän peitossa. On mahdoton sanoa, milloin jokin korteilla pelattava peli on muuttunut pokeria muistuttavaksi. Usein todennäköisintä onkin, että eri puolilla maailman kolkkia on alettu pelailemaan periaatteiltaan samankaltaista peliä suunnilleen samoihin aikoihin ilman tietoa toisten kolkkien peleistä.

Jonkin verran voimme kuitenkin sanoa aivan varmasti kolmen kortin pokerin historiasta. Sen säännöt ovat mukana vuoden 1983 Hoylen Rules of Games -kirjassa. Samoin sisältyvät tähän kirjaan myös hi-lo-variantin säännöt. Vielä 80-luvulla kolmen kortin pokeri ei kuitenkaan ollut levinnyt kasinoille pelattavaksi, ei ainakaan kovin laajalti. Varsinaisen kolmen kortin pokerin kasinovariantin säännöt kehitti Derek Webb vuonna 1994 – näin uudesta pelistä on siis kasinoympäristössä kyse. Webb halusi nähdä pelin, johon yhdistyisi perinteisestä pokerista tuttu jännityselementti mutta samalla myös muiden kasinopelien nopea tempo. Webb piti tärkeänä myös muutamaa muuta seikkaa. Sääntöjen tuli olla helpot ja nopeat oppia ja ymmärtää. Voittojen tuli olla tarpeeksi suuria houkutellakseen pelaajia. Talon edun tuli olla myös riittävä, jotta casinoiden omistajat ottaisivat pelin valikoimiinsa.

Markkinoidakseen peliä niin Iso-Britanniassa kuin Yhdysvalloisssa, perusti Webb nimeä Prime Table Games -kantaneen markkinointiyhtiön. Silloinen Brittiläinen kasinoyhdistys BCA, nykyinen NciF, neuvoi Webbiä ensin kartuttamaan kokemusta Yhdysvaltain puolelta, sillä briteissä oli vallalla sääntely tällaista pöytäpeliä kohtaan. Yhdistys ei myöskään nähnyt että Webbin hakemus olisi ollut riittävän vahva vakuuttamaan valvovia viranomaisia tekemään muutoksia mahdollisten uusien pelien joukkoon.

Tiettävästi ensimmäinen pelipaikka, joka otti uuden variantin omakseen, oli Yhdysvaltain eteläisessä Mississippin osavaltiossa sijainnut Grand Casino Gulfport. Webb oli kaupitellut uutta peliään epäonnistuneesti Las Vegasissa ja Atlantic Cityssä – molemmat kuuluja rahapelien keskuksia – ennen kuin saapui tälle Barry Morrisin omistamalle kasinolle. Morris vakuuttui näkemästään riittävästi, ja sopimus solmittiin yhdellä ehdolla. Derek Webbin tuli itse tulla opettamaan pelin salat uusille jakajille ilman ylimääräistä palkkiota. Webbin Prime Table Games -yhtiö jatkoi kolmen kortin pokerin markkinointia aina vuosituhannen loppuun, vuoteen 1999 saakka. Tällöin Shuffle Master -niminen peliyhtiö osti oikeudet peliin Brittein saarten ulkopuolella. Vihdoin, vuonna 2002 Iso-Britannian uhkapelinlainsäädäntö muuttui niin että kolmen kortin pokeri tuli vihdoin sallituksi.

Edeltä käy ilmi, että nykyinen, moderni kolmen kortin pokeri, jota kasinoilla pelataan, on todella aikansa tuote. Siinä yhdistyy huippuunsa hiottu tuotekehittely ja kapitalismille ominainen sinnikäs myyntityö ja markkinointi. Tämä kaikki ei kuitenkaan missään nimessä merkitse sitä, etteikö kolmen kortin pokeri olisi täysin vakavasti otettava peli. Ei suinkaan! Suosittelen ehdottomasti jokaista kasinopelaajaa, niin aloittelevaa kuin jo vähän kokeneempaakin testaamaan kolmen kortin pokeria ainakin ilmaisversiona. Derek Webbin sinnikkyys ansaitsee tämän!

Piditkö lukemastasi?
Jaa siis sisältö eteenpäin!
Lisää...Vähemmän

Lue lisää kolmen kortin pokerista sivuiltamme: